Kohta on joulu

                                               Viikon päästä on jo melkein joulu.

Ei ole ihme että tonttuja aivan vilisee ympäriinsä. Jos vain onnistut näkemään vilauksen.

Meillä on eteisessä korkeampi vaatekaappi ja lipasto , jonka laatikoissa on hyvä säilyttää pipoja, kaulahuiveja ja lapasia, ym.

Aattoillan rauha,
meille laskeutuu.
Huurrekoruissansa,
koivut uneksuu.

Tyyntyi hiljaiseksi,
ilouutinen.
Korkeallle syttyy,
sarja tähtien.

Äänettönnä seisoo,
hämärtyvä maa.
Kunnes joulun kellot,
hiljaa kumajaa.

Silloin suuri rauha,
täyttää sydämen.
Tuomme hiljentyneen,
hartaan kiitoksen.
– Ester Ahokainen –

Oli lempeä yö juuri joulun alla,
kun satoi lunta
ja sitä oli kaikkialla.
Se pyrysi kaduilla, taivahalla.
Se vaimensi hämyn
ja helinät sanan.
Se hidasti askeleet kiiruhtajain.
Oli tulossa valkea, lempeä joulu.

Joulu, joulu suloinen,
joulu aina uusi!
Tummat oksat säteillen
seisoo joulukuusi.
Äiti joulupuuroaan
keittää verratonta.
Kohta, kohta avataan
salaisuutta monta.
Pikku tonttu tipsuttaa
tupsulakki päässä.
Kuka tulee porstuaan,
pitkä parta jäässä?
Juhlamieltä täynnä on
koko pieni talo.
Paista aina sydämeen,
kodin jouluvalo!
– Martti Haavio –

Ja valoja. Aitoja kynttilöitä ja valoköynnöksiä, lamppuja ym. Tuntuu että niitä on enemmän kuin aikaisemmin. Johtuukohan se siitä , kun on niin pimeää, eikä joka paikassa ole lunta.


Kahden mukuuhuoneen oven välissä on pieni pala seinää. Siinä on vanha yöpöytä, jossa voi pitää vaihtelevasti erilaisia koriste-esineitä, nyt jouluisia.

Piparit ja glögi tuoksuu paikassa kuin paikassa.

Minä kerään Heljä Liukko-Sundströmin pupumukeja. Niistä on hyvä hörpätä glögiä ja haukata juolutorttua päälle. Tässä uusin hankintani.

Eteisen peilien alla on vanha penkki, jonne on kiivennyt kaksi pentikin tonttua. Ja vieressä varmaan taloja joiden ikkunoista ne kurkkivat sisään.

Löysin tänään kirpparilta kynttilä asetelman. Tuunasin sitä kotona vielä lisää ja minusta siitä tuli kiva.

Joulu on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

 Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

 Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään ja lempeitten juhtien
huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.
– Mika Waltari –

Löysin myös kivoja puisia tähtiä kirpparilta, ne löysivät paikkansa heinäseiväs tikapuista.



 

Tänä jouluna päätän, että minun on hyvä olla.
Kiedon lahjaksi lämmintä joulumieltä ja kuusen tuoksua,
kynttilän valoa. Annan aikaa läheisille.
Lähetän lämpimiä ajatuksia ystäville.
Annan joulun tulla, ihan sydämeen asti...

Suippolakki, harmaa takki,
pitkä parta, naurusuu.
Punasukka, harmaa tukka,
kasvot pyöreät kuin kuu.
Kengän kokka, pystynokka.
piipunpätkä verraton.
Housut harmaat, silmät armaat,
kenpä arvaa ken tuo on?
Tekee työtä kaiken yötä,
joulukiire hällä on.
Ei oo ukko suuren suuri,
joko arvaat, ken tuo on?

Tonttu pieni palleroinen,
veitikka tuo iloinen.
Silmät suuret tuikkien,
luokses saapuu hiipien.
Tuo joulumielen lämpöisen,
halauksenkin pehmoisen.

Tänä jouluna jos annat lahjaksi aikaasi
...annat lahjoista arvokkaimman.

Kulje hetki yksinäisen vierellä.
Lohduta murheellista.

Anna lahjaksi pala sydämestäsi

Lapsen lailla jouluun kulje,
kuusen luona silmät sulje.
Muista joulut entiset
– tiedän että hymyilet.

Muistathan vielä nuo lapsuuden joulut,
isän salaperäisyyden, äidin kiireiset touhut.
Kaikki ne tuoksut ja maut,
aattoaamun kuusen haut.
Kai tuo kaikki meissä vieläkin elää
ja jouluna muistot henkiin herää.

Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katsoen tähtien hopeista nauhaa,
toivon jouluusi lämpöä, rauhaa.